Suomessa eläinaiheisia mangasarjoja on totuttu näkemään Punaisen jättiläisen ja Sangatsu Mangan, eli Tammen tuotteliaan mangakaksikon, taholta. Nyt tähän karvaiseen suoneen iskee myös Ivrea, eikä ihan huonolla kokeilulla iskekään. Aivan viime vuoden lopussa lehtipisteisiin saapui koirien ystävien sarjakuvanälkään vetoava Häntä pystyyn!.
Kolmeosaisen sarjan ensimmäisessä pokkarissa pirteä päähenkilömme Seiji Hayami aloittaa eläinlääkäriopinnot Nanjoon yliopistossa. Opintojen sijaan ison osan Seijin ajasta vie kuitenkin löytökoirista huolehtiminen yliopiston koirakerhossa.
Ja sitä työtähän riittää. Koirakerho ei varsinainen jäsenmagneetti ole, vaan Seijin ohella koirista huolehtii lähinnä niilopielismäisellä ulkokuorella siunattu puheenjohtaja Momota. Kun koiria kerholla on huolehdittavanaan usein kaksinumeroinen luku, ei ulkoilutusreissuista puutu säpinää.
Hoivaa kaipaavista eläimistä huolehtiminen on tuttu haave varmasti monellekin lapselle ja nuorelle, joita sarjan kohdeyleisöstä luulisi löytyvän. Tähän haaveeseen Häntä pystyyn tarttuu ja luultavasti myös pahentaa tätä eläinrakkaiden kaipuuta.
Ilahduttavasti sarjassa esitetään kuitenkin myös kriittisempi äänensävy. Onko ihmisen joka tilanteessa tehtävä kaikkensa auttaakseen hädänalaisia eläimiä selviytymään? Tämä pohdinta antaa sarjalle kypsemmän sävyn, vaikka ei suurta osaa ensimmäisestä osasta katakaan.
Ilahduttavasti sarjassa esitetään kuitenkin myös kriittisempi äänensävy. Onko ihmisen joka tilanteessa tehtävä kaikkensa auttaakseen hädänalaisia eläimiä selviytymään? Tämä pohdinta antaa sarjalle kypsemmän sävyn, vaikka ei suurta osaa ensimmäisestä osasta katakaan.
Häntä pystyyn on siitä mukava sarja, että se tarjoaa tasapainoisen kattauksen sekä eläimiä että ihmisiä. Samaa kehuin jo aiemmin Yoshihiro Takahashin Anju & Sankarikoira Jiroomaru -arviossa ja sama balanssi toimii tässäkin.
Toinen hyvin rakennettu asia on sarjan realistisuus. Löytökoirien kohtaloilla haetaan tunnelatausta ja ihmissuhteitakin rakennellaan, mutta asetelma itsessään pysyy uskottavana. Tässä sarjassa koirat ovat koiria, eivätkä ota pataan toisilta koirilta kuten mainitun Takahashin jutuissa usein. Kun pakettiin vielä lisätään piirtäjä Haruki Takakuran miellyttävä ja selkeä tapa piirtää, ollaan sarjan osalta ehdottomasti hyvän eläinmangan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti