torstai 5. maaliskuuta 2020

Mangakatsaus - Maaliskuu 2020

Tästä taas kehiin kuukausikatsaus mangamaailmasta! Jo ehti maaliskuu vaihtua, mutta syytän tämän kirjoituksen viipymisestä vuotuista kalenterin kiertoa. Helmikuussahan on tunnetusti päiviä kovin vähän, eli oikeastaan minä en ole myöhässä, vaan maaliskuu taas kerran aikaisessa. (Ei puututa siihen, paljonko olen myöhässä. Tai karkauspäiväänkään.)

Mutta se turhista puheista. Maaliskuulle en montaa mangaa nostanut Amerikan puolelta, ja suomeksikin saadaan varovainen viiden julkaisun kattaus. Näistä kuitenkin juuri kotimainen tarjonta on perin kiinnostava ainakin parista syystä.


JATKUVAT SARJAT



Gabriel Dropout 7 (ukami, Sangatsu Manga) 6.3.

Last Wars 11 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 6.3.

Tokyo Ghoul:re 6 (Sui Ishida, Punainen jättiläinen) 6.3.


Vuoden odottelun jälkeen vihdoin on se hetki, kun Gabriel Dropout jatkuu myös suomeksi  sarjan seitsemännen osan voimin. Maassa koulua käyvien enkelien ja demonien toilailujen seuraaminen on jaksanut naurattaa hyvin tähän saakka, joten on jo korkea aika päästä testaamaan sarjan vetovoimaa tuoreilla tapauksilla. Tämä on ehdottomasti toinen maaliskuun kahdesta odottamisen arvoisesta manga-asiasta.



UUSINTAPAINOS


Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 1 (Yana Toboso, Punainen jättiläinen) 13.3.


Viime kuussa uusintana alkaneen Tokyo Mew Mew'n ohella vuoden alkupuolisko tarjoaa toisenkin uusintakierroksen, kun Yana Toboson alkujaan vuonna 2012 suomeksi alkanut Kuroshitsuji ilmestyy uusintapainoksena lehtipisteisiin. Tähän saakka julkaisupäivä on päätetty kolmelle ensimmäiselle osalle, joten sarjan kyytiin on nyt helpompi hypätä kuin pitkiin aikoihin.

Totta puhuen en aikanaan innostunut sarjasta sen ensimmäistä pokkaria pidemmälle lukiessani suosiota saanutta sarjaa englanniksi. Sarjan huumori oli muistaakseni melkoista kohellusta, mutta ehkä annan uusintajulkaisun myötä sarjalle uusintakokeilun. Uskoisin, että vajaaseen kolmeenkymmeneen osaan ehtinyt sarja olisi kehittynyt ilmaisultaan.



ALKAVA SARJA




Kun jälleensynnyin hirviönä 1 (Fuse & Taiki Kawakami, Sangatsu Manga) 24.3.

Toinen maaliskuun kahdesta merkittävästä tapauksesta mangan markkinoilla kotimaassa. Alkuperäiseltä nimeltään Tensei shitata slime datta ken ja englanniksi nimellä That Time I Got Reincarnated as a Slime tunnettu sarja on varsin nimekäs mangasovitus varsin nimekkäästä light novel -sarjasta. Se on niin sanotun isekai-genren edustaja, eli sarja, jossa Maasta kotoisin oleva henkilö tavalla tai toisella päätyy toiseen maailmaan. Usein henkilö ei vain satu olemaan tässä uudessa maailmassa se totuttu oma itsensä, vaan tavalla tai toisella toiseen muotoon joutunut olento.

 Joka tapauksessa, isekai on Japanissa kovassa suosiossa ja tämä sarjajulkistus osoittaa kustantajan olevan ajan hermolla.

Kun jälleensynnyin hirviönä kertoo eräästä tällaisesta vieraaseen maailmaan joutuneesta ihmisestä, jonka kohtalona on löytää itsensä olemasta lima. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin ei mikä tahansa kurkun perältä tullut rykäisy, vaan slime, eli... Hmm. Elävä lima? No, aika näyttää, mikä on se kaikkein kuvaavin sana. En nimittäin ole sarjaan vielä tutustunut, sillä sen englanninkielinen julkaisu jäi pahasti monen muun uutuuden jalkoihin, koska johonkin se raja on vedettävä. Siksikin tervehdin limauutuutta innolla.



MERTEN TAKAA

Amerikkalaisista uutuuksista maaliskuussa kiinnostaa oikeastaan vain kaksi, eli tällä kertaa luvassa on hieman lyhyempi listaus. Tällä kertaa kumpikaan sarjoista ei tosin ole uusintoja, joten ehkä niistä on tätä kautta enemmän iloa.

Love Me, Love Me Not 1 (Io Sakisaka, Viz Media) 3.3.

Suomessa Ivrean kesken jättäneestä (tai näin oletan, sillä virallista tietoa asiasta ei ole tullut) Aoha Ride -sarjasta tutun tekijän Io Sakisakan tuoreemman sarjan ensimmäinen osa itse asiassa ennätti jo ilmestyä ennen tämän blogipostauksen julkaisua.

Viime vuonna päättynyt kaksitoistaosainen shojosarja käsittelee rakkautta kahden nuoren tytön kautta, eli Love Me, Love Me Not ei tässä mielessä tarjoa juurikaan uutta taivaan alla. Io Sakisaka kuitenkin on hoitanut mangakan hommansa Aoha Riden parissa sen verran tyylikkäästi, että tekijältä kannattanee kokeilla tätäkin sarjaa.





Gigant 1 (Hiroya Oku, Seven Seas Entertainment) 10.3.

Seven Sean tuo englanniksi saataville etenkin väkivaltamangastaan Gantz tunnetun Hiroya Okun tuoreemman sarjan Gigant. Nimensä mukaisesti sarjassa on jotain esillä jotain suurta, nimittäin aikuisviihdetähti jättiläisen koossa. Lyhyesti sanoen asetelma on sen verran kummallinen, että siihen pitää jossain vaiheessa tutustua.


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Fantasia-Yotsuba - Nivawa ja minä 1 & 2

Totsukuni no shōjon myötä ympäri maailmaa tunnetuksi tullut Nagabe on ennättänyt tekemään tukun muutakin sarjakuvaa. Näistä joitakin on viime aikoina lisensoitu Pohjois-Amerikan markkinoille. Suomeksi sen sijaan saatiin Nivawa ja minä - kelpo sarja, jonka englanninkielisestä käännöksestä ei vielä ole tietoa.

Nivawa ja minä
Nivawa to Saitō / ニヴァウァと斎藤
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Taavi Suhonen
Luettu 2/3




Syvällä maan alla elää aficoiden laji, josta ihmiskunta sai tiedon vasta hetki sitten. Nyt kaksi toisilleen vierasta kulttuuria hiljalleen tutustuu toisiinsa, mutta ei muodollisten diplomaattisten valtuuskuntien, vaan tavallisen kansan keskinäisen elon kautta. Erikoisen afican suuhun sopivan laitteen avulla kielimuurikaan ei tuota ongelmia.




Saitō Kōtarōn luo tämän pieneen vuokra-asuntoon muuttaa asumaan yksi tämän lajin edustaja, reilun puolen metrin mittainen lapsiafica Nivawa. Tämä evillä varustetulta jänikseltä näyttävä otus asustaa Saitōn luona oppiakseen ihmisten kulttuurista, mutta lapsen uteliaisuudellaan saa vastentahtoisen isäntänsä kasvattamaan harmaita hiuksia ja näkemään punaista.

Evät aficoilla on vesielämään mukautumisen vuoksi. Maanalaisessa kulttuurissaan iso osa aficayhteiskunnan toimista tapahtuu vedessä, mutta oleskelu kuivalla maallakaan ei ole lajille ongelma.

Kaksikon elämä täyttyy arkisista kommelluksista, joita täydentävät heidän lähipiirinsä satunnaiset vierailut. Myös harmittomampia asioita sattuu ja Saitō saakin huomata Nivawan laajentavan hänen omaa maailmankuvaansa.




Nagaben tunnetuimpaan sarjaan, Totsukuni no shōjoon, eli The Girl from the Other Sideen, verrattuna Nivawa ja minä on suorasukaisempi. Siitä puuttuu unenomaisuus ja mysteerintuntu, vaikka erikoisten aficoiden elämä avautuukin vähän kerrallaan. Jälkikirjoituksen perusteella Nivawa ja minä vaikuttaakin välityöltä, joka on syntynyt ennen kaikkea tekijän omaksi iloksi.




Välityöksi sarja on varsin onnistunut. Oikeastaan Nivawa ja minä on kuin fantasiaelementillä höystetty Kiyohiko Azuman Yotsuba&!. Aivan yhtä hykerryttävä sarja ei ole kuin timanttinen verrokkinsa, mutta tarpeeksi hauska viihdyttääkseen ongelmitta.

Kolmen osan mittaisena sarja ei ehdi toistaa itseään ja paketti pysyy kasassa. Keveän huumorin kaipuuseen sarja on omiaan.